Koirahiihto / Skijoring

Koirahiihto eli hiihtäminen koiran kanssa tarjoaa vauhdin hurmaa ja hyvää kuntoharjoittelua sekä koiralle että hiihtäjälle. Koirahiihdossa koira juoksee edellä ja on yhdistettynä hiihtäjään valjaiden ja joustavan vetonarun sekä vetovyön välityksellä. Lajia voi harrastaa rotuun katsomatta ja aloittaminen on kohtuullisen helppoa. Lajin kasvaessa myös harrastuspaikkojen määrä lisääntyy, ja koiran kanssa ladulle pääseekin jo ympäri Suomen.

Ennen ladulle menemistä koiran olisi hyvä osata peruskäskyistä vähintäänkin pysähtyminen sekä hiihtäjän omata riittävät hiihtotaidot. Hiihtosuksilla ohjaajan kontrolli koiraan on pitkälti sanallisen kommunikaation varassa. Vetoharrastuksen aloittaminen onkin usein helpompaa koirajuoksulla, sillä juoksija pystyy fyysisesti kontrolloimaan koiraa paljon helpommin kuin hiihtäjä. Koirajuoksun aloittamisesta voit lukea tästä.

Koirahiihtoharrastuksessa voi edetä halutessaan myös kilpailuihin asti.

Varusteet koirahiihtoon

Vetovaljaat

Koirahiihdossa, kuten muissakin valjakkourheilulajeissa, tärkein varuste on koiralle hyvin istuvat ja ergonomiset vetovaljaat. Valjaat eivät saa hiertää tai puristaa mistään eikä rajoittaa koiran raajojen liikkeitä. Hyvin istuva vetovaljas ohjaa vedon koiran rintaan eikä vedon paine tule koiran kurkulle. Lue lisää oikeanlaisten valjaiden löytämisestä sovitusoppaastamme. Voit myös kysyä meiltä sopivien valjaiden ja varusteiden valinnasta. HUOM: älä koskaan vedätä koiraa kaulapannalla edes kokeilun vuoksi!

Vetonaru

Joustava vetoliina vaimentaa tehokkaasti nykäykset ja on hyvin olennainen varuste sekä koiran että hiihtäjän turvallisuudelle. Koirahiihdossa vetonarun tulee kilpailusäännösten mukaisesti olla täyteen mittaan venytettynä vähintään 2 m ja enintään 3 m. Jotta hiihtäjällä on tarpeeksi aikaa reagoida koiran liikkeisiin, on pidempi hihna (mutta maksimissaan 3-metrinen) yleensä käytännöllisempi. Joustoliinan hiihtäjän puoleisessa päässä ei tule olla minkäänlaista metalliosaa (lukkoa, rengasta yms.), sillä ne saattavat vahingoittaa koiraa, mikäli vetonaru jostain syystä irtoaa/irrotetaan kesken vedon.

Vetovyö

Hiihtäjän lantiolla (huom. EI vyötäröllä) on vetovyö, jonka leveys on mielellään vähintään 7 cm (kilpailusääntö ja turvallisuustekijä). Vedon tulee kohdistua hiihtäjän lantioon, ja jotta vyö ei pääsisi nousemaan liian ylös vyötärölle, on siinä oltava jalkaremmit. Matalalta tuleva veto ei horjuta hiihtäjää niin helposti ja myös ehkäisee selän rasitusta. Hiihtokilpailuissa vetovyössä on oltava vetonarun kiinnitystä varten joko avokoukku tai paniikkilukko, jotta vetonarun saa tarvittaessa nopeasti irrotettua.

varusteet koirahiihtoon traildogilta

Hiihtovälineet

Varsinaisessa koirahiihdossa hiihdetään luisteluhiihtoa. Usein koiran kanssa hiihtäminen on niin vauhdikasta, että luisteluhiihto on luonnollinen valinta. Perinteisen hiihtotyylin suksilla pääsee alkuun koirahiihdon kokeilussa, mutta vauhdin kasvaessa ja varsinaiseen vetokoirahiihtoon maastoladuilla tarvitset kuitenkin luisteluhiihtovälineet. Mikään ei toki estä hiihtämästä perinteisellä tavalla, mikäli koira ei koon tai luonteensa vuoksi ole kova vetämään tai haluatte muuten vain nautiskella ulkoilusta.

Koira

Koirahiihtoa voi harrastaa lähestulkoon minkälaisen ja minkäkokoisen koiran kanssa tahansa. Tärkeintä on, että koira on terve ja haluaa vetää tai ainakin liikkua ladulla hiihtäjän kanssa. Harrastusmielessä useimmat koirat oppivat vetämään ja nauttivat siitä. Kilpailuissa menestyvät parhaiten nopeat ja voimakkaat isohkot koirat, sillä koirahiihdossa koiran nopeus ja voimakestävyys korostuvat. Suosittuja rotuja ovat esimerkiksi saksanseisoja, dobermanni, suursnautseri, huskyt sekä erilaiset lintukoirasekoitukset.

Vetoharjoittelun aloittamiseksi koiran tulee olla kasvuiän jo ohittanut ja terve. Koiran tulee olla peruskoulutettu ja tulla toimeen muiden koirien kanssa sen verran, että ohitustilanteet ovat kaikille turvallisia.

Koirahiihdon aloittaminen

Kuten kaikissa muissakin vetolajeissa, aloita lyhyillä matkoilla. Vedon alkeisharjoitukset voivat olla 50-100 metrin matkalla koiran juostessa palkan luokse. Näin koira oppii nauttimaan vetämisestä ja tottuu vedon rasitukseen. Kun koira on oppinut, että vetovaljaissa on sallittua ja toivottavaa vetää, voi vetomatkoja alkaa pidentämään asteittain. Jos koirasi ei ole aiemmin vetänyt vetovaljailla, helpointa on aloittaa vetoharjoitukset hiihdon sijaan ensin hölkkäämällä koiran perässä. 

Vaikka koirasi osaisi jo vetää, on hiihtäjä erilainen vedettävä ja koiran on totuttava myös suksiin ja sauvoihin sekä esim. ääneen, joka syntyy jarrutettaessa. Vetää jo osaavan, mutta koirahiihtoa aloittelevan, harjoitusmatka voi olla aluksi esimerkiksi kilometrin. Tarkkaile koiraasi ja päätä vetotreeni viimeistään silloin, kun koira osoittaa ensimmäisiä väsymisen merkkejä. Kun koira ei pääse väsymään liikaa, mielekkyys vetämiseen säilyy. Vaikka juokseminen on monelle koiralle palkitsevaa puuhaa jo itsessään, muista myös kehua ja palkita koiraasi “maalissa”.

Koira oppii myös matkimalla muita, joten ensimmäisillä hiihtokerroilla voi auttaa, jos pääsee seuraamaan kokeneempaa koirahiihtäjää (taikka koiratontakin hiihtäjää). Usein koira innostuukin seuraamaan toista koiraa ja veto ja reitin seuraaminen tulee kuin itsestään. Edellä menevään koirakkoon on kuitenkin pidettävä riittävä turvaväli, ja ohituksia on suotavaa treenata omana harjoituksenaan. Niin sanotun "jäniksen" käyttämisessä kannattaa olla myös säästeliäs. Jos haluat, että koirasi oppii myös itsenäiseksi vetäjäksi, kannattaa vetotreenejä tehdä myös ilman edellä juoksevaa houkutinta. Palkkana vedon päätteeksi voi olla esimerkiksi herkkuja tai leikkiä.

Koirahiihtoa varten hiihtäjän tulisi hallita kohtuullinen (luistelu)hiihtotekniikka ja erityisesti jarruttaminen sekä kaarretekniikka. Vaadittaviin taitoihin vaikuttaa tietysti myös maasto: tasaisella, esimerkiksi jääladulla, aloittaminen on helppoa mäkien ja mutkien puuttuessa. Maastoladuilla hiihtotekniikan hallitseminen luonnollisesti korostuu.

Koirahiihtotekniikka

  • Koirahiihdossa tarkoituksena on, että hiihtäjä häiritsee koiran juoksua mahdollisimman vähän. Eli toisin sanoen hiihtää mahdollisimman samaan tahtiin koiran juoksuvauhdin kanssa: ylämäissä itse hiihtäen ja alamäissä jarrutellen niin, että vetoliina pysyy kireällä. Auratessa voi vetoliinasta napata myös kädellä kiinni, jottei se pääse löystymään suksien tai koiran jalkojen alle. 

  • Pysy alamäissä aina koiran takana auraten. Älä laske perinteisen latu-uraa, jossa jarruttaminen on mahdotonta. 

  • Eri luisteluhiihtotekniikoiden hallinta helpottaa luonnollisesti myös koiran kanssa hiihtämistä.

  • Koiran taidot: Koiran tulee vähintäänkin osata pysähtyä käskystä. Myös suuntakomennot sekä vihje vauhdin hidastamiseen tai kasvattamiseen ovat hyödyllisiä. Käskystä ladun reunaan siirtyminen helpottaa ohituksia.

Etiketti koiraladulle

  • Varaudu aina yllättäviin tilanteisiin. Koirahiihto on vauhdikas laji, jossa huippuvauhdit ovat jopa 30-40 km/h luokkaa. Pidä turvavälit äläkä jää seisoskelemaan mutkiin tai alamäkiin. Pysähtyessä pidä koira lähelläsi ladun reunassa tai jalkojesi välissä.

  • Koirahiihtoladulla koirien tulee olla aina kytkettynä.

  • Kävely laduilla/latupohjilla ei ole koskaan suotavaa. Koiralatu ei siis tarkoita latua, jolla koiria voisi ulkoiluttaa kävellen tai vapaana. Kävelemällä koirahiihtoon sallituilla laduilla vaarannat sekä koirahiihtoa harrastavien että oman koirasi turvallisuuden. Ohitustilanteet tulevat nopeasti ja epätasaisuudet latupohjassa lisäävät aina loukkaantumisriskejä.

  • Jos edelläsi on koirakko, ilmoita ohitusaikeesi ajoissa ja kuuluvasti. Kerro, kummalta puolelta tulet ohi (yleensä vasemmalta). Anna ohitettavalle aikaa ottaa oma koiransa halutessaan lähemmäs tai kokonaan ladun sivuun. 

  • Jos olet ohitettavana, siirry ladun laitaan (yleensä oikean reunaan), hidasta vauhtiasi ja tarvittaessa pysähdy, jotta koirasi on varmasti hallinnassasi.

  • Koirille sallituilla ladulla on usein myös koirattomia hiihtäjiä. Ilmoita myös heille ohitusaikeesi ajoissa ja ohita riittävän kaukaa ja turvallisella vauhdilla. Kiitä!

  • Pyri pitämään koirasi pois perinteisen hiihtotyylin latu-uralta. Ura rikkoontuu ja epätasaisella alustalla kovissa vauhdeissa koiran nyrjähdysvammojen riski kasvaa.
  • Anna koirasi tehdä tarpeensa jo ennen hiihtolenkkiä ja korjaa ehdottomasti mahdolliset jätökset aina pois ladulta!

  • Älä missään nimessä tuo aggressiivista tai arvaamattomasti käyttäytyvää koiraa ladulle.

Missä koiran kanssa saa hiihtää?

Yleisillä kunnossapidetyillä laduilla koiran kanssa hiihtäminen on pääsääntöisesti kiellettyä. Koirahiihtoon onkin yleensä osoitettu erillinen koirahiihtolatu tai yleiselle ladulle on annettu erillinen koirahiihtovuoro esimerkiksi tiettyinä iltoina viikossa. Selvitä sallitut latuosuudet/ajat etukäteen.

Luonnonjäällä koiran kanssa saa liikkua vapaasti, joten siellä koirahiihto on sallittua. Huomaathan, että kokemattomat koirat eivät välttämättä osaa vetää (ainakaan suoraan), jos laajalla lumikentällä ei ole valmista uraa seurattavaksi. Kokeneemmilta koirilta tämäkin toki onnistuu.

Jos suunnittelet lähteväsi reissuun hiihtämään koiran kanssa, kannattaa kohteeseen olla ajoissa yhteydessä ja tiedustella koirahiihtomahdollisuuksista. Koirahiihtomahdollisuuksien kasvattamiseen voi jokainen harrastaja vaikuttaa. Tarjontaa ei synny ilman kysyntää! Olkaa aktiivisesti yhteydessä kuntiin ja hiihtokeskuksiin ja kertokaa toiveenne.

Olemassa olevia koiralatuja voit etsiä erilaisista sähköisistä latutietopalveluista hakusanoilla koirahiihto tai koiralatu. Eri kunnat käyttävät eri järjestelmiä. 

Koirahiihtoon sallittuja latuja ja latuvuoroja löydät myös Traildogin kokoamasta koiralatukartasta:

koiralatukartta

    Koirahiihtokilpailut

    Koirahiihdossa kilpailumatkat vaihtelevat 5-20 kilometrin välillä. Hiihtotekniikkana käytetään luisteluhiihtoa ja tavoitteellisten kilpailijoiden koirat ovat yleensä rodultaan kookkaammasta päästä, esimerkiksi saksanseisojia, seisojaristeytyksiä ja dobermanneja eli koiria joilla on paljon nopeutta sekä voimaa auttaa hiihtäjää. Kisaamaan voi toki lähteä myös pienempienkin koirien kanssa.

    Valjakkohiihdossa on kolme eri kilpailumuotoa: 

    • koirahiihto yhdellä tai kahdella koiralla (niin sanottu naruluokka)
    • pulkkahiihto, jolloin hiihtäjän ja koiran välissä on ahkio
    • yhdistetty, jossa hiihdetään vuorotellen sekä ahkion kanssa että ilman.

    Valjakkohiihtokilpailuita Suomessa järjestää kaksi eri kattojärjestöä: Suomen Valjakkourheilijoiden liitto VUL sekä Suomen Palveluskoiraliitto SPKL. Viimeiseksi mainitun liiton kilpailuihin on osallistumisoikeus vain puhdasrotuisilla rekisteröidyillä koirilla. VUL:n kilpailuihin voi osallistua myös sekarotuisten kanssa. Useissa kilpailuissa on virallisten luokkien / kokeiden lisäksi myös harrastesarja. Kokoamamme valjakkourheilukilpailuiden kalenterin löydät täältä.

    Usein kysyttyä: Vetääkö koira aina hihnassa, jos sen kanssa harrastetaan vetolajeja?

    Eräs vetolajien aloittamista harkitsevia mietityttävä asia on se, että alkaako koira vetää myös arkilenkeillä hihnassa. Käytännössä koirat oppivat nopeasti erottamaan eri varusteista sen, milloin saa vetää kunnolla ja milloin ei. Vetovaljaat ovat koiralle erituntuiset päällä kuin normaalit arkiulkoiluvarusteet, joten erottelu on niille helppoa. Loogista koiralle siis onkin, että vetolenkeillä käytössä on eri valjaat kuin ne, joilla on opeteltu kulkemaan arjessa kauniisti vetämättä.

    Koira, jolla harrastetaan vetolajeja, ei siis tarkoita automaattisesti aina hihnassa vetävää koiraa. Vetolajien harrastaminen on myös oiva tapa kanavoida aktiivisen koiran energiaa liikuntaan. Näin ollen luvallinen vetäminen vetovarusteissa voi hyvinkin helpottaa myös arkilenkkeilyä.